Mitä on kainuulaisuus?

Mitä on kainuulaisuus?

Kainuun maakunta, tuo Pohjois-Suomen aarre, josta 80% on metsää ja pitää sisällään noin 75 000 kainuulaista. Kainuun maakuntakeskuksena toimii Kajaani ja sen suurin järvi on Oulunjärvi. Asutus on harvaa, ja neliökilometriltä löytyy keskimäärin alle neljä kainuulaista, josta voidaan päätellä että sosiaalisuus ei varsinaisesti paikassa kukoista.

Kainuun kulttuuri on omaperäinen ja se lukeutuu laajempaan itäsuomalaiseen kulttuuriperintöön. Kainuulaiset ovat muiden asioiden ohella tunnettuja murteestaan, joka alun perin juontaa juurensa Karjalan ja Savon murteisiin. Alueen murteet myös vaihtelevat maakunnassa länteen päin matkustettaessa, jolloin voi havaita enemmän Pohjois-Pohjanmaan piirteitä, myös kulttuurillisesti. Kyseisen Pohjois-Pohjanmaa-vaikutteisen murteen puhujia löytyy lähinnä Vaalasta ja sen länsiosista. Idän suunnilla taas jyllää enemmän aito kainuulainen murre.

Ei oo, ei tuu, en anna lämpöö enkä sano juu

Veikeänä yksityiskohtana Kainuusta mainittakoon tämän maakuntalaulu, joka kulkee nimellä Nälkämaan laulu. Kainuuta onkin erityisesti muualla Suomessa pidetty kurjuuden tyyssijana, liekö syy sitten laulun nimessä. Kaikki eivät kuitenkaan laulun nimestä tai Kainuun maineesta innostu, vaan on kyseistä arvosteltu ja korostettu, että löytyy Suomen syrjäseuduilta muitakin ”kurjia” paikkoja kuin Kainuu. On teorioitu, että Kainuun maine ja siihen liittyvät stereotypiat juontavat juurensa kirjallisuuteen ja siitä johtuviin traditioihin.

”Ei oo, ei tuu, en anna lämpöö enkä sano juu”, sanoo kainuulainen. Kainuuta on historiassa piinannut muun muassa köyhyys ja kovat ajat, josta myös tämän Nälkämaa- nimitys mahdollisesti juontaa juurensa. Kainuulaiset ovat sisukasta väkeä, jotka eivät pienestä hetkahda ja joihin suomalainen tunnettu sisu on istutettu jo äidinmaidossa.

Kainuulaisuus on ympäri Suomen maata tunnettu käsite, jota puitiin muun muassa televisiosarjassa Metsolat vuosina 1993-1995. Kuvitteellinen sarja kertoi pienviljelijäperheen elämästä vuodesta 1987 vuoteen 1994. Ironisesti sarjaa ei kuitenkaan kuvattu Kainuussa, vaan Pirkanmaan Mouhijärvellä. Siinä missä eteläisemmässä Suomessa mediahakuisia hahmoja löytyy liiakseenkin salarakkaiden ja tosi-TV ohjelmien muodossa, on tilanne päinvastainen Kainuussa.

Kainuulaiset ovat yleisesti ottaen levittäneet itsestään kuvaa, jossa he käyttäytyvät mediaa kammoksuvasti, eivätkä halua antaa mielellään haastatteluja ulkopuolisille yksityisasioistaan. Media on kainuulaisen pahin vihollinen, jolle ei sovi avata ovea tai antaa edes pikkusormea, painukoot moiset kiusaajat muualle. Kainuulaisten mediavihan ovat monet toimittajat tunteneet nahoissaan yrittäessään onkia äkäisiltä kainuulaisilta tietoa, oli se sitten minkälaista hyvänsä.

Erityisesti paikalliset yrittäjät tunnetaan äkäpussimaisuudestaan, jotka eivät pelkää suoria sanoja. Puhelimitse kenties jonkinnäköinen keskusteluyhteys vielä saadaan luotua, mutta kasvotusten on turha toivoa pääsevänsä tapaamiseen kainuulaisen kanssa haastattelumielessä.

Olojen koulimat

Kainuulaiset ovat tunnettuja myös huonosta terveydentilastaan, ja sanonta kuuluukin että Helsingissä jopa sairaimmat ovat terveempiä ja potevat vähemmässä määrin kansantauteja kuin kainuulaiset. Joidenkin tutkimusten mukaan on tultu tulokseen, että Kainuu on jopa Pohjoismaiden surkein alue. Mittareina käytettiin pääosin työllisyyden ja talouden tulevaisuudennäkymiä, kuin myös vanheneva väestö ja nuorisotyöttömyys. Vastapainona tilastojen kärjessä olivat Helsinki ja Uusimaa, mikä ei kainuulaisia varmaan erityisemmin ilahduta. Stereotypia on myös, että kainuulainen mies juo kaksin käsin viinaa, sairastaa paljon ja kuolee nuorena. Kainuulaisilla voidaan sanoa olevan arktinen persoonallisuus, mikä tarkoittaa käytännössä temperamenttia, joka on syntynyt karuissa oloissa selviytymisen ansiosta. Sen ominaisuuksiin kuuluvat rohkeus, saaliinhimoisuus, periksi antamattomuus ja yleisesti vaisu, karujen olojen koulima luonne.

Ulkokainuulaiset

Kainuulaisia on levittäytynyt asumaan ympäri Suomea, myös pääkaupunkiin Helsinkiin saakka. Helsinki on yllätyksekseen hurmannut ja valloittanut ainakin osan kainuulaisista, ja vuonna 2014 järjestettiinkin isoeleinen Kainuu Helsingissä -teemavuosi. Teemavuoden aikana Kainuu esittäytyi monessa eri tapahtumassa pääkaupunkiseudulla.

Kainuun kulttuurin esiinmarssi käynnisti tapahtumavuoden kevättalvella 2014, jolloin Helsingissä voitiin seurata kainuulaisia konsertteja ja teatteria, nähdä lausuntaa, teatteria kuin myös taidenäyttelyjä. Teemavuoden kesä oli Kainuun täyteinen, sillä tuolloin tunnettu Helsingin keskustan Senaatintori täyttyi kolmipäiväisestä myynti- ja markkinointitapahtumasta. Kesän aikana kaupunkia kiertävän kulttuuriratikan lisäksi myös Esplanadin esiintymislava täyttyi kainuulaisosaajista, ja ohikulkijat pääsivät seuraamaan toinen toistaan erilaisemmista esiintymisistä.

Kainuulaiset levittäytyivät ympäri kaupunkia ja esille pääsivät muun muassa Kuhmon Kamarimusiikki, Kuhmon Sommelo sekä nykytanssitaiturit Routa-ryhmä. Kulttuuriratikassa esiintyi muun muassa kainuulainen nykytanssiryhmä Äijät. Tarjolla oli muun muassa niin tanssia ja runoja kuin myös paikallista purtavaa pienessä pystytetyssä leipäbaarissa. Syksymmällä taas elinkeinoelämän toimijoille kohdistetut mainingit ottivat vallan Made in Kainuu- tapahtuman aikana. Kainuulaisuutta tuotiin siis värikkäästi ja itsevarmasti esiin Uudellamaalla ja kiireisille kaupunkilaisille näytettiin, miten pohjoisemmassa oikein eletään. Helsingissä myös vaikuttaa tunnettuja kainuulaisia nimiä, kuten näyttelijäkuuluisuus Laura Malmivaara. Edesmenneitä kuuluisia kainuulaisia olivat kirjailija Eino Leino, Suomen kansalliseepos Kalevalan luoja Elias Lönnrot sekä kirjailija metsänhoitaja Veikko Huovinen.

Rönttönen sen olla pitää!

Kainuulaiset ovat ylpeitä ruokakulttuuristaan, joka pitää sisällään pääosin vanhan ja laajan leipäperinteen. Kainuulaisille maistuvat piirakat, rieskat ja leivät, joita nautitaan niin arkisena iltapäivänä kuin myös juhlapöydässä. Marjarönttönen ja avokukka ovat kainuulaisten parasta antia. Erityisesti Kainuun rönttönen on Kainuun tunnetuin ruoka, jonka juuret juontavat pula-ajoille jolloin makeanhimo jylläsi. Kainuun rönttösen nimi on jopa suojattu vuonna 2008 mahdollisten matkijoiden varalta EU:n maantieteellisen merkinnän suojalla.